Meidän talon lähellä on suo jossa pesii joutsenet joka kevät.
Kun poikaset ovat tarpeeksi kypsiä, toinen vanhemmista lentää läheiselle lammelle ja toinen taapertaa poikasten kanssa. Kommunikaatio pidetään yllä poikasten välillä koko aika, sekä myös toisen vanhemman kanssa joka lensi etukäteen lammelle. Poikasille piipitetään matalalla ja lempeällä äänellä ja puolisolle huudellaan enemmän tavanomaisella joutsenen huudolla.
Ketään ei jätetä taake. Yksi poikanen ei meinannut päästä ojan reunusta ylös. Emo kuitenkin kuuli sen ääntelyt (varmaan äänteli eri tavalla siinä kohtaa) ja kääntyi takaisin kannustamaan poikasta kapuamaan ylös. Lopulta kaikki olivat taas koossa ja matka lammelle jatkui.
Ennen tuo matka on tapahtunut uimalla ojaa pitkin suolta lammelle, mutta jokunen vuosi ojan ympäriltä karsittiin metsää pois ja jälkimmäinen osa ojasta on nyt risukon ja pienten puunkunkojen peittämä. Pitäisi naapurilta kysellä, jos olis ok mennä sinne vähän avaamaan reittiä.
(Ja nyt vähän ketuttaa, kun ei ole tullut kaivettua järkkäriä naftaliinista.)
